Aika hyvä syksy

En voi edelleenkään uskoa, että ihan mielentöntä kesää seurasi näin upea syksy. Viikonloppuna meidän pensasaidat olivat vielä täydessä lehdessä ja ihan punaiset – tänään ne ovat yhtä sivua lukuunottamatta ihan kaljut. Meillä ei ole ikinä varmaan ollut trampoliinia enää lokakuussa, eikä siinä todellakaan ole lapset tarkeneet hyppiä ilman ulkovaatteita samaan aikaan. En tiedä millä lasten… Read More Aika hyvä syksy

Onnistuneen viikonlopun resepti

Olisipa tällaisia viikonloppuja aina. Ei yhtään mitään sovittua menoa (paitsi tyttären yökyläkaveri lauantaina). Yleensä on aina jotain – töitä, jotkut synttärit, joku tapahtuma… Nyt ei mitään. Aamut ilman kiirettä, vaikkakin lapsiperheessä ne on melko aikaisia silti. Sunnuntaina heräsin kuudelta seitsemänvuotiaiden tyttölasten kovaääniseen kaakatukseen. Kumpanakin aamuna sain juotua myös aamukahvin. Jo reilun viikon kahvi on maistunut… Read More Onnistuneen viikonlopun resepti

Elävien kirjoissa

Elo- ja syyskuu olivat kyllä elämäni pisimmät ja toistaiseksi hirveimmät. Saatiin kesäloman lopuksi tietää, että perheeseen olisi odotettavissa ehkä keväällä yksi uusi jäsen. Hirveää euforiaa ei tästä ehtinyt tuntea, kun heti alusta saakka kärsin todella voimakkaasta pahoinvoinnista. Parhaimmillaan oksensin reilusti yli kymmenen kertaa päivässä, ruokatorvi ärtyi niin, että oksensin verta. Olin väsynyt ja huonovointinen ihan… Read More Elävien kirjoissa

Pihlajanmarjoja

Jos jätetään huomioimatta, että on aikamoista kuraa tulla syksy jos ei ole edes ollut kesää, niin on tässä kai jotain mukaviakin puolia. Kai. Tänään käytiin keräämässä pihlajanmarjoja. Ilmaista ruokaa! Luettiin jostain marttasivuilta vinkit, että kannattaa pakastaa ne ja käyttää vasta sitten. Maku kuulemma paranee ensimmäisten yöpakkasten jälkeen, mutta sen jälkeen marjat maistuvat myös linnuille. Testataan… Read More Pihlajanmarjoja

Kuusivuotias

Hassu ajatella, että meillä asuu jo melkein toinen kouluikäinen. Tämä kuusvuotias on kyllä aika mainio tyyppi. Teki mieli kirjoittaa tähän kunnon sepustus, mutta säästän sen vauvakirjan väliin. Ihana, rakas kuusivuotias tyttäremme. Jokaisessa perheessä pitäisi asua oma tällainen.  

Yhtenä iltana

Yhtenä iltana hermostutettiin perusteellisesti meidän perheen isä. Illan hevoshommat venyivät aika myöhään, kun meidän piti käydä tyttären kanssa hyödyntämässä mukana ollut kamera ja ihana auringonlasku. Varoitin lasta kompastumasta kuoppaan. Tipuin samaan itse noin viisi minuuttia myöhemmin. Mutta kuvista tuli mieleisiä. Tällä samalla idealla aion hyödyntää vielä viimeiset kauniit loppukesän (syksyn!) auringonlaskut hevosmallien avulla.