Oodi kesälle

Ennen ensimmäisiä oikeasti lämpimiä päiviä ei edes tajua kuinka paljon onkaan ikävöinyt sitä, että on lämmintä. Väsyttää vähemmän kun puolet energiasta ei mene aivosolujensa lämmittämiseen (ei-tieteellinen fakta) eikä jokainen kotoa poistuminen ole neljävuotiaan kanssa armoton taistelu vaatteista. Etenkin kuravaatteet, voiko olla mitään kamalampaa? Lapset tahtoisi olla ihan koko ajan ulkona eikä peli- tai Netfix-ajasta tarvitse… Read More Oodi kesälle

Uudet perheenjäsenet

Meidän perheessä halutaan aina kaikenlaista: kuusvee tahtoo vuodesta toiseen pikkusiskoa, kymppivee toivoo koiraa jota voisi itse ulkoiluttaa, neljävee tahtoo kaikki maailman legot. Minä toivon poneja, ja mies varmaan lottovoittoa. Ollaan otettu aihe nimeltä Marsut puheeksi ensimmäisen kerran varmaan jo muutama vuosi sitten. Meillä oli esikoisen ollessa pieni kani, mutta se oli hieman hapan luonteeltaan ja harmillisesti… Read More Uudet perheenjäsenet

Pari sanaa joogasta

Alkupuheeksi: olen ollut aina melko huono huoltamaan kehoani tai käymään hierojalla, ja erittäin huono rauhoittumaan, olemaan läsnä ja keskittymään kuuntelemaan vain sitä miltä tuntuu. Ensikosketukseni joogaan oli vuonna 2008, esikoisen ja aika reilun elopainon tuplaantumisen jälkeen. Ihan kamalaa. Olin kuin rautakanki, ohjaaja oli kummallinen. Seuraava kontakti joogaan tuli vasta 2015 kun oli pakko alkaa keksiä keinoja… Read More Pari sanaa joogasta

Maanantain positiivisuuslista

Ei ollut yhtään niin kylmä kuin eilen! Aurinko paistoi tänäänkin (ainakin vähän). Sain tehdä päivän ensimmäisen työpäivän melkein omassa rauhassa ja mylittleponyt olivat kaikki mukavia ja yhteistyökykyisiä. Mummi oli tuonut meille uunilohta! Siihen päälle reilusti limepippuria niin työpäivä numero kakkosen jälkeinen ateria ei olisi voinut maistua paremmalta. Nuorimmaiseni ei itkenyt aamulla (erittäin harvinaista). Sain tämän päivän… Read More Maanantain positiivisuuslista

Ensimmäinen partioleiri

Esikoiseni aloitti syksyllä uutena harrastuksena partion. Partio oli ensimmäisestä kerrasta saakka mielekästä lapselle, joka ei hulluna rakasta palloa ja joka ei ole äärimmäisen urheilullinen. Hän on ottanut jopa niin tosissaan tämän, että myi ihan hulluna joulukalentereita harrastuksena hyväksi marraskuussa. Viime viikonloppuna oli ensimmäinen leiri! Rinkkaan pakattiin makuupussit ja -alustat, herkut illaksi ja vaihtovaatteita. Vaatteita kymmenenvuotias… Read More Ensimmäinen partioleiri

Memory Lane – 2015 helmikuu

Pimeiden talvikuvien katsomisen sijaan teki mieli tehdä Google Driveen pientä ylläpitosiivousta. Ilman suurta intohimoa valokuvaamiseen tai blogin kirjoittamista vuodesta 2010 ei olisi näin paljon muistoja ihan perusjutuista. Niistä just parhaista arkihetkistä, millaisista on ihana katsoa omaa lapsuttaan. Juhlissa otetut pönötyspotretit eivät herätä suurta kiinnostusta, enkä ole innostunut lasten tarha- ja koulukuvistakaan. Arkiotoksia sen sijaan rakastan.… Read More Memory Lane – 2015 helmikuu

Vuosi 2017

Monta hyvää hetkeä. Joka vuosi onnellisempana. Tässä vain muutama vuoden 2017 huippuhetkistä. Niitä oli monia. Parasta elämässä on kuitenkin arki,  ja sitä olisi voinut tänäkin vuonna taltioida enemmän. Neljävuotiasta makaamassa meritähtenä kaupan lattialla, sisarusten nahisteluita, koiraa joka varastaa vuoden viimeiseksi herkuksi tarkoitetun porkkanakakunpalan, miestä jonka elämää romahdutti aika paha “Lapanen”-gate. Iltoja kun retkotetaan kaikki sohvalla, aamuja… Read More Vuosi 2017