Pari kulunutta on menneet aika vauhdilla sisältäen niitä viikosta toiseen toistuvia, tuttuja ja turvallisia elementtejä.

Lasten huolehtimista kouluun ja harrastuksiin.
Omia harrastuksia.
Iltapesuja, iltasatuja, yösyöttöjä.
Aamulenkkejä, iltauinteja.
Käymistä kirjastossa ja kaupassa.
Syyllisyyttä töissä olemisesta, syyllisyyttä jos ei ole koska tulotasossa on edelleen reilu vaje verrattuna kuukausipalkkaan.
Hammaslääkäriä. Omien ja lasten.
Lasten kinastelua.
Vauvan personaan ihastelua (ja kauhistelua, aika heikko itsehillintä nimittäin).
Imurointia, päivästä toiseen.
Ruokalistoja, kauppalistoja, tehtävälistoja.
Ärsyyntymistä ihmisten käytöstavoista ja niiden puutteista.
Ärsyntyymistä huonosta asiakaspalvelusta.
Kiitollisuutta siitä, miten hyvin kaikki on.
Kiitollisuutta siitä, miten moni haave ikinä on toteutunut.
Minimalismista inspiroitumista.
Tavaran karsimista entisestään.
Lukemista iltaisin.
Nauramista lasten kanssa.
Ystäviä.
Myrskyjä.
Kauniita päiviä.
Huonosti aikataulutettua kalenteria.