Onneksi on jo joulukuu

DSC_3864DSC_3877DSC_3977DSC_3893DSC_3866DSC_3906DSC_3999

Marraskuu oli aika pitkä. Tuntuu, että lähes koko ajan satoi, ihan koko ajan oli pimeää ja vauva valvoi koko ajan. Vuosi sitten oksentaessani ja ollessani kuolemanväsynyt (sekä useamman viikon flunssassa ja keuhkokuumeessa), vannoin tänä vuonna aloittavani joulun fiilistelyn rauhassa jo marraskuussa.

En jaksanut. Tein paljon kivoja asioita, lauloin vauvalle varmaan useamman tunnin yhteensä joululauluja, keitin monet riisipuurot ja tein piparkakkutaikinan. Tosin sovelsin ohjeessa ja maku oli hyvä, leivottavuus huono.

Vauva harjoitteli iltaisin ja öisin kaikkea mahdollista akrobatiasta puheen pitämiseen. Hän myös vietti viikon heräten joka yö huutamaan mihin ei auttanut kuin täydellinen herääminen unesta. Mikä mukava vaihe kehittyvien pienten aivojen kanssa!

Luin internetistä vauvaryhmiä ja poistuin useammasta. Onneksi vauva ei osaa lukea, koska internetin mukaan hänen pitäisi olla syömättä öisin ja opetella nukahtamaan yksin. En vain käsitä millä energialla löytäisin itsestäni voimia ja johdonmukaisuutta opettaa öisin uusia nukkumistapoja juuri nyt. Enkä toisaalta, että missä välissä hän söisi riittävästi maitoa koska päivisin kaikki muu on mielenkiintoisempaa. Ensimmäinen lapsi jonka kohdalla kauppakeskuksien imetyshuoneet ovat tulleet tutuiksi. Etenkin Itiksen loosseille peukku!

Joulukuu aloitettiin ihan täydellisellä ilmalla. Se tosin muuttui parin päivän jälkeen vesisateeseen ja yskivään vauvaan. Vesisade ja sula kenttä lämmittää maneesittomalla tallilla hevosen omistavan mieltä. Vauvan yskä ei, koska kun limaa ei tullut nenästä tuli se yskänpuuskan jälkeen oksentamalla. Yleensä päälleni. Mutta nyt yskä on hoidettu ja vauva oma iloinen itsensä. Paitsi niinä hetkinä, kun hänen perheenjäsenensä menevät toiseen huoneeseen. Hän liikkuu erittäin nopeasti perässä ja mm. koiran vesikupille, mutta näissä tilanteissa motoriset taidot unohtuvat täysin.

Heräsin tänään editoimaan vuoden viimeisen hääasiakkaan kuvia. Vauvauinnin jälkeen pakkaan lapset autoon, jätetään isä kotiin koirien kanssa ja suunnataan pitkästä aikaa harrastamaan kotimaan matkailua. Ihanaa!

Leave a Reply

Fill in your details below or click an icon to log in:

WordPress.com Logo

You are commenting using your WordPress.com account. Log Out /  Change )

Facebook photo

You are commenting using your Facebook account. Log Out /  Change )

Connecting to %s