Käytiin lasten ja koirien kanssa viettämässä vielä muutama yö mökillä tälle vuodelle ja laittamassa vähän paikkoja talvikuntoon.

Saapuessamme oli aika kylmä ja vauva mönki lattialla kahden peiton päällä villahaalarissa ja pipo päässä. Aitta missä nukumme, on kuitenkin muutama vuosi sitten rakennettu uudelleen ja lämpeni todella nopeasti. Tämä varaan me loppuvuoden mökkireissu laskettiinkin.

Lapset leikkivät ja koirat nauttivat. On ihanaa olla metsässä tällä kokoonpanolla kun ei tarvitse huolehtia vastaantulijoista ja koirilla oli pannatkin kaulassa vain muodon vuoksi. Selkävaivoja poteva mummokoira sai olla ulkona takki päällä ja sisällä Back on Trackin verkkoloimen kanssa ja vältyttiin kipeiltä jumeilta mitä yleensä tuntikausien viileässä reikä päässä riehuminen aiheuttaa.

Lasten isomummi ajoi viettämään päivää meidän kanssa ja käytiin keräämässä karpaloita.  Se oli hieman haastavaa nukkuva vauva kantorepussa edessä, mutta onnistui. Vauva oli metsässä onnessaan ja tuijotteli silmät suurina puita. Minulla on samasta metsästä kuva hänen isoveljestään sammaleiden päällä, mutta isoveli ei ollut yhtään noin onnessaan metsästä silloin eikä ole nytkään.

Vettä satoi vain öisin ja aamuisin oli upea sumu. Isommat lapset nukkuivat kuin tukit, mutta pienimmän lapsemme ensimmäinen yö oli aika kammottava… Nukahtaminen oli vaikeaa ja heräämisiä oli mahdotonta edes laskea. Toisena yönä hän nukahti lopulta syliin ja nukkui vain muutamalla herätyksellä! Kunnes aamulla heräämme kaikki siihen, että yksi koirista oksentaa lapsen sänkyyn ruohoa. Kiitos, Rauha.

Lapset olisivat mielellään jääneet pidemmäksikin aikaa, mutta jouduttiin sanomaan mökille heipat. Etenkin lähteminen siivouksineen ja pakkaamisineen oli sen verran verenpainetta nostattavaa puuhaa, että en sitä ehkä ihan joka viikko tekisi 😀 Vauvaa väsytti, koirat  olivat jaloissa koska ovat aina onnesta soikeina kun huomaavat pääsevänsä autoon. Jouduin koirien jäljiltä mm. pesemään mökin ikkunoita koska ne olivat täynnä kuraisia tassunjälkiä. Kiitos vaan, Aatu.

Luultavasti vasta sitten keväällä seuraavan kerran tätä riemua.