Isompi tyttäristämme täytti kahdeksan ja oli ilmaissut jo alkukesästä tahtovansa pitää yökyläsynttärit. En antanut vieraslistaan rajoja, mutta hän tahtoi kutsua vain kolme parasta kaveriaan ja nämä kaikki onneksi vielä pääsivät.

Kaikki tarjoilut meni kahdeksanvuotiaan toiveiden mukaan: pizzaa, leffanaposteltavaa ja jäätelöä. Kelpaa, sillä minun ei tarvinnut leipoa mitään! Tykkään tehdä elämässä monia asioita, mutta leipomiseen tulee hinku noin kaksi kertaa vuodessa ja etenkin juhliin leipominen nostaa stressitasot aika maksimaalisiin lukemiin. Meillä ollaan koettu mm. hetki missä isänpäiväkakku päätyi kompostiin tarjoilupöydän sijasta, eikä syy ollut huonossa isässä vaan huonossa kakussa.

Lapset kehittivät illan ohjelmansa omin voimin. He olivat ulkona, laittoivat illalla yllätyspusseista löytyneet kasvonaamiot, tekivät slimea (eikö tämä innostus ikinä lopu) ja katsoivat leffaa makuupusseissa yläkerrassa. Yläkertaan oli pystytetty metsäretkihengessä teltta ja siellä oli siskonpeti. Itse nukkuminenkin sujui hyvin, kertaakaan ei tarvinnut käydä yläkerrassa pyytämässä hiljempaa ääneenvoimakkuutta.

Aamulla jatkettiin synttärisankarin esittämien aamupalatoiveiden mukaan ja tytöt ehtivät vielä ulkoilemaankin ennen noutajien saapumista.

Lapsen mielipide: ihan parhaat synttärit.
Äidin mielipide: ensimmäiset lastensynttärit joilla ehti nukkumaan vauvan kanssa illalla päikkärit. ❤

Jotenkin kyllä meidän vauvan päässä oli slimea eilen…