Vietettiin lasten kanssa viime kesänä yksi yö Repoveden kansallispuistossa. Tänä vuonna pistettiin vähän paremmaksi ja otettiin öitä kaksi, lapsia oli myös kaksi enemmän meidän perheen uuden tulokkaan ja siskon perheen nuorimmaisen mukaan ottamisen johdosta. Tämän kerran retkiseurue koostui siis kahdesta aikuisesta ja seitsemästä lapsesta: 11-, 9-, 7-, 6-, 5- ja 2-vuotiaat sekä kolmekuinen vauva sekä kaksi koiraa.

Ollaan näissä erähommissa niin amatöörejä, että ei ihan vielä lähdetä ainakaan tällä lapsiporukalla telttailemaan kuin korkeintaan leirintäalueelle 😀 Vuokrattiin viime vuonna Repovedeltä kota ja päädyttiin samaan vaihtoehtoon tänäkin vuonna. Koirille sallitut vuokratuvat ovat kesäaikaan ilmeisen suosittuja ja spontaanisti reissaaville (kuten me) ei ole valikoima enää kovinkaan suuri. Ilman koiraa retkeily taas tuntuu niin puolikkaalta.

Eniten päänvaivaa aiheutti pakkaaminen, minulla on tarvetta aikamoisiin ylilyönteihin kyseisessä hommassa. Tällä kerralla mitään ei ollut kyllä liikaa! Onneksi vaippoja oli varapaketti autolla.

Ruokapuoli onnistui, mutta tässäkin seuraavaa kertaa varten tarvitaan hieman viilausta. Viime vuonna pakattiin mukaan joku aivan onneton lettujauhoseos jonka maku, väri ja koostumus oli kaikinpuolin epämiellyttävä. Tänä vuonna lettujauhot onnistuivat, mutta allekirjoittanut osti huoltoasemalta halvimman mahdollisen rasvan joka ei millään tavalla soveltunut paistamiseen. Kerta kerralta viisaampina!

Mitään erikoista ohjelmaa ei tarvittu. Vuokratuvalle pääseminen ja sieltä lähteminen olivat omat ohjelmanumeronsa, välipäivälle suunniteltiin viittisen kilometriä pitkä merkitty reitti Olhavanvuoren ympäri. Haaveiltiin myös Mustalamminvuoren näköalatornista mutta lasten patterit jäivät kyllä Korpinkierrokselle 😀 Kaksivuotias teki ison osan kierrosta kantorinkassa ja vauva matkusti ihan kaikki matkat Manducassa koska joutui viettämään aikaa inhokkipaikoissaan vaunuissa ja autossa jo muutenkin.

Lapset viettivät siirtymisten lisäksi aikaansa rakentamalla irtopuista majaa, keräämällä mustikoita, kalastamalla (ilman saalista), heittämällä käpyjä maaliin, hyppimällä ruutua, piirtämällä hiekkaa ja vuorotellen vauvaa naurattaen sekä toisiaan ärsyttäen.

Ei lämmitetty vuokratuvan kamiinaa niin ensimmäisenä yönä meinasi olla vähän kylmä kaikilla paitsi vauvalla joka oli villasukat jalassa, kahdessa makuupussissa yökkäri ja neulevaatteet päällä kainalossani. Hän nukkuikin oikein hyvin syöden välillä.

Selvittiin ilman suurempia haavereita, mutta paluumatkalla meillä oli mukana viisivuotias jalkapotilas kipeän nilkan kanssa. Äitinsä sitten vuorotellen työnsi häntä ja kaksivuotiasta ja ajoittain kumpaakin samaan aikaan.

Huoltotien kulkeminen rattaiden ja vaunujen kanssa vuokratuvalle oli ehdottomasti hyvä idea! Saatiin lasten selästä tavaraa pois ja haettiin esimerkiksi vedet toisilla rattailla kilometrin päässä olevalta vesipisteeltä. Molempina öinä myös tipahti yksi lapsi laverilta – toinen jatkoi unia lattialla havahtumatta ja toinen ei muistanut aamulla mitään.

Kun lähdettiin kotiin, ensimmäinen lapsista alkoi jo kolmensadan metrin päässä haikailemaan uutta reissua. Seuraava ehkä jo johonkin uuteen kohteeseen. Ensi kesänä meillä on taas vähän isompia ja reippaampia kantajia ja vain yksi kannettava lapsi.