Vauva on ilahduttanut meitä jo kaksi kuukautta ja päiviä päälle. Vauvakupla on edelleen aika vahva, mutta en tiedä voiko hampaatonta hymyä olla ihastelematta joka kerta kun sen näkee tai vauvaa pussailematta?

Vauvamme:

x on 5900 grammaa painava ja reilut 58 senttiä pitkä (vertailun vuoksi: yli kilon kevyempänä syntynyt isoveljensäkin oli aika tismalleen samaa kokoa 2-kuisena)

x kohottaa päätään vatsalla ollessaan (tosin vatsallaan viihtyy enimmäkseen vain sylissä, lattialla kun kuun ja tähtien asento on oikea)

x vispaa ja heiluu kaikkiin mahdollisiin ilmansuuntiin innostuessaan.

x availee nyrkkejään, sulkeutuessa sinne jää aika paljon kaikenlaista epämääräistä jonka pois peseminen on haaste. Vauva nimittäin tykkää juuri silloin puristaa nyrkkinsä kiinni rystyset valkoisina.

x rakastaa seurustelua! Hereillä ollessaan hän tahtoo huomiota ja keskustelua. Hän nimenomaan keskustelee, mutta meidän vauvat on olleet kaikki äänekkäitä jo syntymästä saakka. Wondering why…

x hänessä on uskomaton erilainen valikoimia ääniä, kiljahduksia ja kiekaisuja.

x seuraa lattialla ollessaan liikkuvia kohteita ja hymyilee lähes aina katsekontaktin saadessaan.

x hymyilee suurimman osan ajasta, väsyneenä on totisempi torvensoittaja.

x nukkuu öisin ihan hyvin, syö 1-6 kertaa yössä. Keskiverto yö on kerran, parin syötöllä mikä on huikea parannus keskimmäisiin lapsiin jotka heräsivät koko ensimmäisen vuoden neljä kertaa yössä syömään. Esikoinen taas antoi pehmeän laskun äitiyteen nukkumalla hyvin.

x päiväunet ovat vähän tuuripeliä. Kantovälineessä ja sylissä nukkuu varmasti, vaunuissa satunnaisesti, autossa korkeintaan torkahtaa.

x ei juurikaan itke, autossa tosin saattaa vetää kunnon hepulit ja illalla väsyneenä havaittavissa  toisinaan tyytymättömyyttä.

x on nauranut muutaman kerran: ensimmäisen kerran siskolleen kun pesin tämän hampaita ja eilen hän ilmeisesti kutisi ja käkätti. Samassa tilanteessa nauraneet myös aiemmat, samassa iässäkin.