Meidän vauva heräsi eilen viideltä. Ensimmäisen kerran lähdimme lenkille puoli kahdeksan. Vauva piti silmiä kiinni tasan sen aikaa kun vaunut liikkuivat.

Kotona ollessamme imetin ja pidin sylissä, pienen hetken vauva nukkui sängyssä ilman seuraa.

Kävimme esikoisen kanssa tallilla missä vauva oli vaunuissa kohtuullisen tyytyväisenä, ei kyllä nukkunut ja yllättäen – ruokaili useita kertoja.

Illalla kotona vauva piti silmiä kiinni ehkä vartin sylissä. Taas vaunulenkille, että ennen yöunia alla olisi edes vähän unta. Kokemuksen perusteella näiden unettomien päivien illat ovat yleensä melkoista tyytymättömyyttä. No, ei onnistunut. Vauva huusi suurimmaksi osaksi. Etenkin jos vaunut pysähtyivät hetkeksikään.

Iltalenkillä meillä oli myös mukana kaikki muut lapset. Lopputuloksena yksi pyöräkolari, kaksi kaatumista, kaksi itki (plus vauva) ja edelleen kotipihassa valvova vauva. Silloin tosin tyytyväisenä, koska isoveljensä heilutteli pyöränavaimia hänen silmiensä edessä.

Ennen yöunille nukahtamista mm. söin vauva sylissä, niinkuin eilisen aterioista kaikki yhtä lukuunottamatta. Vauva osaa kuukauden vanhana olla melko valikoiva syliensä suhteen ja asettaa äidin sylin parhaimmaksi.

Mutta niin kuin tähän saakka yleensä aina, näitä valvomispäiviä seuraa vähän enemmän unta. Vauva nukkui yön hyvin kahdella syötöllä, heräsi aamulla hymyilemään ja syömään ja nukkuu taas. ❤ Jos hän tänään nukkuu taas paljon, ehdin ikävöidä  hänen kanssaan seurustelua sata kertaa ja pitää nukkuvaa vauvaa silti sylissä koska en malta laskea häntä poiskaan. Ikinä ei ole hyvä 😀

// Sunday and sun. ❤