Ollaan jo pidempään suunniteltu lasten serkkujen kanssa päiväretkeä Valkmusan kansallispuistoon. Raskauspahoinvoinnin jälkeen tuli järkyttävä väsymys ja nyt vihdoin saatiin aikaiseksi.

Matkassa oli muutama mutka navigaattorin erittäin hämmentävien ohjeiden vuoksi. Ei siis kannata navigoida ihan Valkmusaan saakka Googlen karttojen avulla, vaan noudattaa vanhan liiton tyyliin niitä perinteisiä opasteita. Sisko kävi pyörähtämässä jollain kinttupolun päässä olevalla ampumaradalla. Meidän matala kaupunkiauto olisi ollut siellä jumissa, joten onneksi saatiin vinkki olla kääntymättä navigaattorin huutelusta huolimatta.

Perille päästyä omat lapseni menivät ensimmäiset kilometrit tapellessa järkevistä syistä kuten kuka kävelee kenenkin edellä ja kuka ärsyttää. Serkut olivat taas kuin pyhäkoulussa, voisikohan lapsia vaihtaa? Ollaan varmaan pilattu kaikkien metsäneläinten joulurauha, kanssaretkeilijöitä ei onneksi juuri näkynyt. Vähän eri meno Kymenlaaksossa kuin Uudenmaan luontopoluilla viikonloppuisin.

Kävimme sekoilemassa Valkmusan suolla katsottuamme reittiä hieman huonosti. Lapset pysyivät kuivina, koirat eivät. Rottweiler piehtaroi onnessaan suolammen reunalla ja paras ystävänsä spanieli päätti ottaa ilon irti ja kirmata uimaan. Hämmentävää, miten trimmattu pikkukoira ei silti palellut hetkeäkään :O

Huonon reittivalinnan vuoksi tulentekopaikka oli täysin toisessa suunnassa ja alkuretken pyörimisen vuoksi meidän viisilapsinen retkiseurue hieman puhki. Syötiin siis kylmät eväät ja jätettiin grillaamiset iltaan ja oman kodin takkaan. Onneksi oli glögit ja kahvit termarissa, niin saatiin jotain lämmintä pienille sormille.

Maisemat oli kyllä ihan huikeat, aiotaan kesällä ehdottomasti ottaa uusinta vauva liinassa mukana ja eri pysäköintialueelle ajaen.

// @Valkmusa Nationalpark with cousins.