Puolet raskaudesta on iloisesti (tosi) ohitettu.

Kaikista raskauksista hirveimmästä oksentamisen määrästä huolimatta paino nousee jo kolme kertaa aikaisemmin totuttuun tapaan, varmaan loppuun saakka. En tiedä miten mahdun loppuraskaudesta esimerkiksi tavalliseen henkilöautoon tai töissä meidän toimistoon. Neuvolassa tämä turpoaminen on jo niin tuttua, että ketään ei enää kiinnosta se. Toisen raskauden aikainen neuvolan työntekijä kyllä epäili minun juovan kermaa ja syövän pelkkää voita, mutta en edelleenkään ole raskaana ollessani tehnyt niin ja painanut aina lopussa kutakuinkin saman verran.  Suurin osa ruoka-aineista närästää ja etoo edelleen, eniten uppoaa kasviksia, marjoja ja satsumoita olen syönyt niin paljon, että tulevan vauvan on syntyessään oltava keltainen.

Vaikka etenen tasaista vauhtia kohti elämää ryhävalaana, en ehkä kuitenkaan ole enää näin neljännellä kerralla niin stressaantunut aiheesta. Raskausaikaa rennommalla ruokavaliolla kaikki kilot sulavat kyllä noin vuodessa. Synnytyslaitokselle en ole jättänyt vielä montaakaan kiloa ja loput lähtevät vasta imetyksen loputtua, mutta kuitenkin.

Liikuntaa voisin harrastaa miten paljon tahansa jos saisin itseni ylös arkiaamuisin puoli viideltä niinkuin ennen raskautta. En saa, vaan unta on saatava niin pitkään kuin mahdollista. Viikolla liikun joitain kertoja, viikonloppuisin sitten yleensä kaikkien arkipäivien edestä. Pystyn edelleen juoksemaan, hitaammin tosin. Salilla kaikki liikkeet tuntuvat hyviltä, kyykätessä ja mavessa olen tosin tiputtanut aika reilusti painoja. Viime viikolla kävin neuvolalääkärillä joka antoi siunauksen tehdä ihan mitä tahansa niinkuin siltä tuntuu.

Ratsastuksen olen jättänyt pois vaikka lähes joka päivä käyn hevostani tallilla pussailemassa. Hevoseni ei mistään hinnasta tiputtaisi minua tarkoituksella, mutta hänellä on melko nopeat täysiverisen refleksit joiden takia en ota turhia riskejä enää. Olen aikaisemmin tippunut sieltä tasan siksi, että säikähtäessä hevonen on lähtenyt toiseen suuntaan kuin minun elopainoni. Viimeksi revähti pakaralihas, nyt voisi käydä huonommin. Äitiyslomalla toivon lenkkeileväni hevosen kanssa ihanissa talviaamuissa rinta rinnan, katsotaan miten todellisuudessa käy.

Ultrassa näkyi liikkuvainen, peukaloa imevä lapsi joka näyttäisi vahvasti tytöltä. Toivotaan, että hän näyttää tytöltä myös synnyttyään.  Hän olisi saanut olla vähän painavampikin, mutta kaikki mitat olivat sopusuhtaiset. Vauva liikkuu paljon, etenkin aamuisin kun ajan töihin ja laulan samalla kaikki Spotifyn Suomen lista 50-biisit.

Viikot menevät niin nopeasti, että ihan kohta meidän perheen uusin jäsen on jo täällä. Apua.

// Waiting for her. ❤