Käytiin tänään ihanan illan päätteeksi pienempien lasten kanssa iltauinnilla. Tai no – lapset uivat, minä istuin ratsastushousut jalassa rannalla valmiina hyppäämään pelastushommiin. Kun nuorimmainen täyttää ihan kohta viisi, ei rannalla käyminenkään ole enää niin extremeä. Se ymmärtää jo puhetta!

Esikoinen on toki käynyt jo dippaamassa itsensä lähijokeen useamman kerran, häneltä puuttuu ehkä kokonaan kyky tuntea kylmyyttä. Hän ei myöskään lähtenyt tälle reissulle mukaan. Jostain syystä kymmenenvuotias on alkanut priorisoimaan ystävät äitinsä ja sisaruksiensa kanssa vietettyä aikaa tärkeämmäksi. Ja minä kun niin odotin, että se uhmaikäinen kaksivuotias katastrofilapsi kasvaa isoksi. Miksi se kasvoi näin äkkiä?!

Lapset olivat innoissaan. Kesäfiilis kyllä koostuu niin pienistä asioista! Puoli tuntia rannalla kylmässä vedessä itikoiden syötävänä, eikä kukaan valita illalla kuinka ei nukuta. Nuorin oli itseasiassa jopa niin väsynyt, että makasi lattialla räkättämässä jollekin mikä ei auennut kenellekään muulle.

Huomenna mennään koko illaksi lotraamaan veteen. Ainakin siihen saakka kun huulet pahasti alkavat sinertämään. Olisipa aina näin lämmin! Pystyn kuumuudessa toimimaan ihan miten paljon tahansa, mutta kylmä tekee minusta ikävän, väsyneen ja toimintakyvyttömän ihmisen. Eläkevuosia kaavailen viettäväni Fuengirolassa muiden ikätovereideni kanssa auringosta ja sateenvarjolla varustetuista drinkeistä nauttien.

Ennen seniorivuosia aion kyllä nauttia ihan jokaisesta lämpimästä päivästä. Yritän myös muistaa nauttia kylmistä ja sateisista päivistä, mutta aivan erityisesti näistä lämpimistä kun mikään murhe ei tunnu voivan koskettaa ja elämäntarkoitus on noin kolmesataa kertaa kirkkaampana kuin yleensä – hetkessä eläminen.

// Summer is here!