Omassa työssä ehdottomasti parasta on sen monimuotoisuus. Kävin taas Saksassa hakemassa uusia ideoita töihin, ja vähän fiilistelemässä kesääkin. Takaisin Helsinki-Vantaalle palatessa tuli tosin shokkina se, että Suomessakin oli jo ihan kesä. Mutta ei yhtään niin vihreää vielä!

Olin tällä reissulla Nürnbergissa. Reilut puoli miljoonaa asukasta ja aivan ihana vanha kaupunki. Oltiin matkalla kaksi yötä, mutta kumpanakin aamuna ehdin hyvin lenkille ihmettelemään uusia paikkoja. Ensimmäisen yön hotelli oli Hohto-tyyppinen ratkaisu. Respan setä vähintäänkin persoonallinen ja aamiainen, missä työntekijä juoksi perässäni kertomassa, että esim. tarjottimen käyttäminen oli one euro more. Ensimmäinen hotelli, missä se ei todellakaan sisältynyt hyvin suolaiseen hintaan. Ikkunasta avautui rosoisen kaunis näkymä rakennustelineisiin ja puluihin. Toisen yön hotelli luomuaamiaisineen (Motel One) sen sijaan saa täydet pisteet. Ruoka on tärkeintä, mutta hotelli oli viimeisen päälle siisti ja palvelu pelasi.

Baijerilaisen ruuan kiintiö on kyllä nyt hetkeksi täynnä. Keskiviikon illallisella jouduin avaamaan housujen napin jo alkukeiton jälkeen. Kasvissyöjäkin löytää kyllä ruokaa tästä makkaroiden luvatusta maasta, mutta kyllä ruokavaihtoehtoja olisi ihan huikeasti enemmän jos ruokavalioon kuuluisi joskus kävelleet eläimet. Epäilen, että paino nousisi viisi kiloa jos olisin tuolla viikon.

Minulla on paha tapa päästä osallisiksi erinäisiin mielenilmauksiin ulkomailla ollessa. Torstaina lähdettiin illalla syömään kesken aika massiivisen poliisioperaation kun suurempi ihmisporukka oli aggressiivisesti ryöstellyt ohikulkijoita keskustassa. Paikalle oli hälytetty lopulta myös Baijerin mellakkapoliisia myöten kaikki, hulina oli aikamoinen. Kaupungista löytyi tottakai myös suuren kaupungin haitat – narkomaanit, roskaa ja jopa paikallinen punaisten lyhtyjen alue.

Keskustassa on ostomahdollisuuksia niitä kaipaavalle, itse olen enemmän ruuan ja ympäristön fiilistelijä. Lentokentältä ostin lapsille tuliaiset, jotka äidin kotiinpaluussa ovatkin aina tärkeintä. Ei äidillä niin väliä 😀

Nürnbergissa on sanonta “olut pelasti heidän henkensä”. Ilman vanhoja olutkellareita olisi suurin osa ihmisistä kuollut toisen maailmansodan aikana jolloin kaupunki pommitettiin lähes maan tasalle. Olutta on täälläkin kaikkialla ja makueroja todella löytyy. Työjutuista puhuminen tuopin ääressä on muuten erinomainen ratkaisu! Siihen nähden, että ensimmäisiä oluita tarjoiltiin jo puolenpäivän aikaan en nähnyt yhtäkään humalassa olevaa ihmistä. Ne on niitä kulttuurieroja. Harkittiin jopa töihin omaa oluttynnyriä pahojen päivien pelastamiseksi 😀

Kaupungissa rakennettiin ja korjattiin parhaillaan aika paljon. Mielenkiintoista miltä näyttää muutaman vuoden kuluttua, vai onko nykyisten rakennustelineiden tilalle tulleet jo uudet.

Nürnberg on ilmeisesti parhaimmillaan jouluna, mutta kyllä se oli toukokuussakin ihan näkemisen arvoinen.