Olen nyt ottanut asiakseni tämän lasten kanssa kahdenkeskisen ajan viettämisen. Viimeisen viikon aikana ne ovat vain olleet aika hevospainotteisia. Lauantaina käytiin esikoisen kanssa yhdessä ratsastamassa ja meillä oli oikeasti kivaa, lapsi ei ollut naama norsunnäkkärillä koko aikaa vaan sain jopa kuvatodistetta naurusta 😀

Eilen olin tallilla iltavuorossa ja nuorimmainen tahtoi lähteä mukaan. Siskonsa puolestaan itki kun luuli joutuvansa mukaan, että näin ne kiinnostuksen kohteet vaihtuvat! Kolmevuotiaana sisko ei olisi muuta tehnyt kuin ratsastanut ja nyt hän kieltäytyi jopa mahdollisuudesta mennä kisoihin. Nuorimmainen sen sijaan olisi ollut heti vapaaehtoinen. Veljensä myös, koska kilpailemisen mahdollisuus.

Puhalleltiin saippuakuplia meidän hevosella ja tämän lapsiystäville. Lapsi olisi tahtonut ratsastaa kaikilla hevosilla, muutaman selkään hän pääsi tarhasta talliin kävellessä kun haettiin kypärä. Serkuille terveisiä: teidän poni on ihan kiltti vaikka näyttikin siltä, että nykäisee lapsen jalasta alas selästä 😀

Automatkat keskusteltiin syvällisiä neljävuotiaan mielestä kiinnostavista aiheista: Turtleseista (piti tarkistaa kuka väri oli mikä), kummituksista ja velhojutuista (ollaan vähän kuunneltu Harry Potteria). Hän oli myös huolissaan heitetäänkö oikeasti kuolleet marsut roska-auton kyytiin niinkuin jossain elokuvassa. Sovittiin, että meidän marsuille tehdään pikkuinen arkku ja heidät haudataan sitten kun on sen aika.

Kun normaalit aamu- ja iltapalahetket lapset puhuvat yhteen ääneen ja suuttuvat toisilleen kun eivät saa omaa juttuaan kerrottua ensimmäisenä, on nämä kahdenkeskiset hetket aika kivoja. Esikoinen tahtoo lähteä kuulemma tällä viikolla kanssani lenkille (ihanaa!) ja tyttären kanssa käydään vielä kirjastossa. Tyttären mielestä nimittäin maailmassa eniten parasta parhaan ystävän ja vauvojen jälkeen on ehdottomasti lukeminen ja niin tiedän miltä tuntuu kun tahtoo lukea jokaisen kirjan mikä eteen osuu.

// We love horses and soap bubbles.