Lumi-infernon pelottelemina ajoimme kotiin jo eilen. Aamulla katsottuani pihalle päätös oli oikein onnistunut. Mielummin istun autossa pitkän matkan ilman ylimääräisiä haasteita kuten järkyttävää ruuhkaa, ajo-olosuhteet huomioimatta jättäviä kuskeja, lunta ja sohjoa.

Kotimatka olikin yllättävän kivuton. Yksi kaksitoistatuntia menee ihan tosta noin vaan tällaisilta autoilukonkareilta! Näkisin meidän jo tulevaisuuden karavaaraneina.

Kotimatkaan kyllä sisältyivät seuraavat elementit

x yhdet päiväunet (äiti + lapset)
x yhdet mökillä tehdyt eväsleivät rucolalla ( ❤ )
x yhtä äänikirjaa (Harry Potter ja Viisasten kivi)
x yhtä kirjaa ääneen luettuna puolisolle (Aki Hintsa – Voittamisen anatomia)
x kolmesta eri puhelimesta Google Mapsin aprillipäivän peliä
x kaksi ABC-pysähdystä vain
x yksi auton tankkaaminen
x kaksi kupillista kahvia, yksi Ed ja yksi Battery
x kuusi pillimehua
x yhden kerran kuivaa paskaa lapsen käsissä (en ymmärrä miten tämä on mahdollista)
x yksi korvapuustipussi
x muutama pääsiäismuna, proteiinipatukka ja Bounty
x yhdet kolmioleivät, koska klo 21 Vaajakosken ABC:lla oli puolen tunnin jono ruuan saamiseen minkä ystävällinen myyjä onneksi kertoi
x kolme yöunille alkanutta lasta
x lukematon määrä kasari- ja ysärihittejä
x ei kertaakaan vaihtunut kuski (!)

Ihan mukava matka meillä oli.
Etenkin se loput 150 km minkä lauloin, etten kuorsaisi. Sori kulta.

// Lapland-Helsinki. Not a big deal.