Ensimmäiset palaset Lappia

DSC_1738DSC_1744DSC_1754DSC_1755DSC_1764DSC_1766DSC_1776DSC_1784DSC_1795DSC_1798DSC_1821DSC_1826DSC_1831DSC_1834DSC_1835DSC_1837DSC_1839

Ensimmäinen vuorokausi pääsiäislomaa takana, ja täällä on aivan ihanaa. Nooooh, on toki ollut muutamia muuttujia kuten allekirjoittaneen pieni kömmähdys majoitusvarauksen kanssa. Tämähän ei olekaan mökki, vaan tällainen isompi rakennus missä majailee myös muissa huoneissa porukkaa. Mietinkin, että jopas on edullista.  Tämä oli samanlainen aivopieru kuin viime syksyn Horse Showssa, jonka lippuoston jälkeen mietin pitkään, että kylläpä oli halvat liput. Niin, ne oli tosiaan jotkut superhalvat junioriliput alle 16-vuotiaille. Tämän huomasimme noin kolmesataa metriä ennen tapahtumapaikkaa. Ensi kerralla luen tarkemmin muutkin kuin kävijöiden arvostelut, ne olivat tällä paikalla keskiarvoltaan joku 9,5.

Majoituksen puitteet on kyllä tosi upeat, mitä nyt henkilömäärä on näissä neliöissä aika suuri. Mukana olevista koirista toinen on tämän reissun aikana tullut lopullisesti vanhuudenhöperöksi ja tuhahdellut sekä murahdellut viime yöstä tähän iltaan kaikille äänille ja seinän takana liikkuville ihmisille. Toinen koira taas tahtoisi rakastaa (fyysisesti) kaikkea mikä liikkuu mutta häntä ei kyllä häiritse mikään mitä ei näe. Ihan sama vaikka kämppikset tulivatkin keskellä yötä, ei aiheuttanut kuin kyljen kääntämisen. Majoituksen plussat ja miinukset tarkemmin kun koko kokemus on takana. Naapuriporukka on kyllä puoliksi aasialaista ja äärettömän ystävällistä, saatiin jo kutsu syömäänkin 😀 Olisi pitänyt ehkä tarttua tilaisuuteen.

Eilen saavuttuamme nuorimmaiseni sai housunsa omaan sontaansa, sontimatta housuihinsa. Tämän majoituksen suurin plussa ehdottomasti onkin pesukone joka pyörii huomenna heti aamusta 😀 Omista vaatteista puolet on nimittäin jostain syystä koiran kuolassa ja muissa eritteissä. Mummokoira on myös pulauttanut kaksi kertaa lattialle – ilmeisesti dementian oireisiin kuuluu myös tolkuton juominen aina välillä paremman tekemisen puutteessa ja tottakai ihan jatkuva nälkä.

Aamulenkillä olin niin fiiliksissä valosta, matalalla mollottavasta kuusta, vaaleanpunaisesta hattarataivaasta ja täydellisestä hiljaisuudesta, että edes polulta harhaan astuminen ja vyötäröön saakka ulottuva lumi ei hymyyn vaikuttanut. Toivon tosin, että kovin moni ei ollut todistamassa tätä tyylikästä humpsahdusta kesken juoksun ja sieltä hangesta kilpikonnan ketteryydellä ylös kiipeämistä.

Päivällä jouduttiin Ruotsin puolelle ajamaan linssisipsien perässä – ne on niin hyviä! Ei nyt mitään terveysruokaa, mutta mielummin näitä napostelee kuin sukulaisiaan joissa makrot ovat vieläkin surkeammat. Oikeasti lähdettiin vain katselemaan maisemia rinteeseen menessä, mutta mukaan tarttui kassillinen ruokaa. Mm. proteiininutellaa, tietää mitä laittaa huomenna aamupuuroon mansikoiden kaveriksi. Ihan sama missä reissussa on, niin parasta on ruokakaupat! Muutama vuosi sitten New Yorkissa en tainnut juuri muuhun tuhlata kuin Whole Foodsiin 😀

Näin illalla alkaa olla jo koiran lenkittämisten, laskettelun ja lähes parin sadan kilometrin autoajelun (sata kilometriä on täällä ihan vieressä) jälkeen olla aika kaikkensa antanut. Ja koska nappiin mennyt majoitus – saan ensi yönkin nukkua neljävuotias potkimassa/taputtamassa/paijaamassa/makaamassa päälläni. Melko tehokas vauvakuumeen poistaja. Suosittelen ehdottomasti muillekin kolmenkympin kriisistä kärsiville.

Advertisements

Leave a Reply

Fill in your details below or click an icon to log in:

WordPress.com Logo

You are commenting using your WordPress.com account. Log Out /  Change )

Google+ photo

You are commenting using your Google+ account. Log Out /  Change )

Twitter picture

You are commenting using your Twitter account. Log Out /  Change )

Facebook photo

You are commenting using your Facebook account. Log Out /  Change )

w

Connecting to %s