Marsut ovat asuneet meillä nyt tasan kaksi viikkoa, ja olemme kaikki kotiutuneet toisiimme enemmän kuin hyvin. Jopa mies huolehtii, että marsut on joka päivä hoidettu ja ruokittu. Hän myös ottaa marsuja vapaaehtoisesti syliin, en voi uskoa 😀 Vielä kun saisin saman innon hevosharrastustani kohtaan, mutta se taitaa olla turha toivo.

Marsujen kanssa on helppo elää samassa rytmissä: aamulla katsotaan, että on ruokaa ja vettä. Päivällä koululainen ehkä seurustelee marsujen kanssa, illalla on vuorossa kaikki hupi ja aktiviteetti.

Kahdeksan aikoihin yläkertaan kiivetessä marsut kuikuttavat kunnolla – antakaa herkkuja nyt! Jos porkkanaa tai muita kasviksia on vain vähäsen, kuuluu hetken kuluttua uusi ja aiempaa kovaäänisempi kuikutus. Ja mehän tottelemme!

Olemme selvittäneet mistä he pitävät (parsakaali), mitä he rakastavat (porkkana) ja mistä he eivät niin välitä (mustikat). Kuivikkeiden vaihto tai ruhtinaallisen heinämäärän lisääminen saa aikaan aivan mahtavat bileet marsuhäkissä, iloisia tyyppejä. Olemme myös aloittaneet varovaisen naksutinkoulutusharjoittelun marsuille Youtuben inspiroimana. Vielä meidänkin marsut oppivat temppuja.

Marsut ovat aivan ihania, onneksi he päätyivät meidän perheeseen. Ensi viikolla meillä on edessä loma. Lapset kyselivät, että miksi marsut eivät tule mukaan. Kieltämättä se olisi mukavaa, mutta ei ehkä marsujen mielestä. Marsut jäävät kotiin mummin hoidettavaksi (sori, äiti).

// Now it’s two week life with guinea pigs. ❤