Uudet perheenjäsenet

DSC_0453DSC_0457-tileDSC_0459DSC_0461DSC_0465DSC_0477-tileDSC_0455

Meidän perheessä halutaan aina kaikenlaista: kuusvee tahtoo vuodesta toiseen pikkusiskoa, kymppivee toivoo koiraa jota voisi itse ulkoiluttaa, neljävee tahtoo kaikki maailman legot. Minä toivon poneja, ja mies varmaan lottovoittoa.

Ollaan otettu aihe nimeltä Marsut puheeksi ensimmäisen kerran varmaan jo muutama vuosi sitten. Meillä oli esikoisen ollessa pieni kani, mutta se oli hieman hapan luonteeltaan ja harmillisesti myös melko lyhytikäinen. Minulla on ollut marsu, josta muistikuvat olivat helppohoitoinen, nukkui yöt ja jonka häkki piti peittää jos oli poikaystävä yökylässä (koska traumat).

Olen itse saanut lapsena pelastaa kaikki maailman eläimet, kärjistetysti. Tuli hiiriä, sain gerbiileitä useamman sieltä ja täältä koska jonkun mielenkiinto lopahti. Oli hamsteri, ja muutama rotta jotka pelastin eutanasialta vielä lukiossa.

Viime viikolla töissä tuli sattumalta puheeksi lapset ja lemmikit. Kerroin lasten toivovan marsuja, mutta meille nyt varmaan tulee koiran iilimatohoidosta jäävät iilarit lemmikeiksi. Sattumalta kuulinkin kotia etsivistä marsupojista: jo kaksi kotia missä oli puhjennut allergia, ja nyt he etsivät väliaikaiskodissa loppuelämän kotia. Kotia oikeasti etsivä eläin – ei vaan voi vastustaa.

Viikossa tehtiin marsupäätös. Kohtuullisen helposti, piti vain taivutella mieskin tähän. Päätös oli myös helppo tehdä. Meillä on juuri valmistuva yläkerta, johon koirat eivät pääse ja joka on tulevaisuudessa koululaisemme huone. Tai no, kerros…  Sinne saa rakennettua marsuille sellaisen puuhamaan, että elämänlaadun luulisi olevan vähintäänkin kohtuullinen. Marsujen tuleva elo häkissä tulee myös olemaan marginaalista, yläkerrasta tehdään marsuturvallinen alue missä viipottaa vapaana pukitellen.

Marsut ovat olleet meillä vuorokauden, ja olemme myytyjä. Jopa se meillä asuva vastarannan kiiski on pitänyt niitä sylissä! He ovat erittäin rohkeita, etenkin tuo enemmän jotain lihakarjaa muistuttava pallero. Ruoka maistuu, eikä juurikaan hirvitä. Ja isompi supermarsu jopa kujersi tänään minulle hieman sylitellessä, olen myyty! Melkein yhtä hyvää mielensä tyhjentämistä kuin jooga – marsujen paijailu. ❤

// New family members – guinea pigs! ❤

Advertisements

Leave a Reply

Fill in your details below or click an icon to log in:

WordPress.com Logo

You are commenting using your WordPress.com account. Log Out /  Change )

Google+ photo

You are commenting using your Google+ account. Log Out /  Change )

Twitter picture

You are commenting using your Twitter account. Log Out /  Change )

Facebook photo

You are commenting using your Facebook account. Log Out /  Change )

w

Connecting to %s