Huh, mikä viikko. Taas.

Viikon viimeisen päivään heräsin onnettomilla yöunilla koska menin nukkumaan ilman syömistä koska väsytti. Virhe. Yöllä oli kamala nälkä, mutta eihän kukaan syö yöllä. Nälän lisäksi koirat riemastuivat kun vaihdoin noin yhden aikoihin nukkumaan sängystä sohvalle. – Ihanaa, me herättiin!

No ei herätty. Kun sain jossain vaiheessa nukahdettua uudestaan, yksi koira halusi katsoa televiosta ja melko reilulla äänenvoimakkuudella varustettu Yle Fem herätti.

Aamulla nukuin pommiin aamutreeniltä ja kaadoin kahvit syliini. Juuri pestylle kylpytakille, tottakai.

Lapsen leirikoulukeräystä varten leivotuista mokkapaloista tuli epämiellyttävä löysä läjä. Niissä oli yhteensä kaksi lapsen kättä ja koirankarvoja ennenkuin päästiin koululle. En enää ikinä leivo. Positiivista, että en tiputtanut niitä koulun käytävälle tai unohtanut ajaessani mokkapalapellin olevan auton kyydissä.

Neljävuotiaani jäi päiväkotiin pahalla tuulella. koska en erehdyin hoputtamaan häntä kesken peilaamisen.

Päivän aikana ei ollut erityisiä vastoinkäymisiä, mutta sain töistä päästyäni infernaalisen päänsäryn. Seriously?!

Viikonloppu on jotenkin niin tervetullut just nyt. Vuokrattiin Lego Ninjago-elokuva Viaplaysta ja loppuilta vaakatasossa, kiitos.

// TGIF, indeed.