Eilen juhlittiin 85-vuotiasta äidinäitiä. Saatiin aika kivat kekkerit kasaan nyyttärimeiningillä – muutama leipoi (yksi ihan hulluna tosin), yksi varasi tilan ja siivosi lopuksi, toinen toi sitä ja toinen tätä, me haettiin foliopallot oikeilla numeroilla Confetista (nämä tosin halusivat olla sitä mieltä, että mummo on 85).

Mukavat juhlat, mitä nyt neljävuotiasta kohtuullisen voimakkaasti ahdisti juhlavaatteet. Kerrankin ei tarvinnut hoputtaa kotiinlähtiessä, kun hän tiesi pääsevänsä kotiin nauttimaan elämästä kalsarit jalassa.

Koska elämä on yhtä juhlaa, näistä juhlista tytär jatkoi seuraaviin bileisiin juhlimaan eskarikaveria ja itse kävin illalla syömässä ystävien kanssa, joiden kanssa ollaan oltu ystäviä yli puolet elämästä. Mikään ei ole parempi päätös lauantaille kuin hyvää ruokaa, hyvää punaviiniä ja jälkiruuaksi minttukaakaot.

Neljä äitiä kykenee myös täysin luontevasti ruokailun lomassa keskustelemaan kaikki aiheet synnyttämisestä lasten eritteisiin ja henkisiin ongelmiin, omien ja tuttavien kumppaneihin, ikäkriisiin sekä erinäisiin melko riemukkaisiin nuoruusmuistoihin. ❤ Ehkä me joku kesä jätetään lapset isien kanssa, ja lähdetään viikoksi Bulgariaan “ottamaan aurinkoa”.