Eilisen aurinko oli ihan täydellinen päätös viikolle.

Eilisessä oli muutenkin  kaikki onnistuneen päivän elementit: sain rauhassa harrastaa hevosia. Ilman kiirettä harrastaminen on ihan luksusta, ja siksi olinkin naama jäässä tallilla kuudesta yhteen. En tosin kärsinyt kylmästä koska olen aika hysteerinen pukeutuja ja tein koko ajan jotain, lumihangessa talvesta riemuitsevan hevosen kanssa kävely esimerkiksi lasketaan fyysisesti melko kuluttaviin suorituksiin.

Kotona isommat leikkivät ilman riitaa (kyllä!) pihalla pienimmän ollessa isänsä kanssa jumpassa. No, kuvan koira pyyhki hanurinsa valkoisiin sohvanpäällisiin ja pääsin pyykkäämään niitä. Irroitettavien päällisten irroittaminen on joka kerta melkoinen operaatio ja kokovartalopaini sohvatyynyn kanssa, mutta selvisimme. Kyseinen koira on myös elämänsä seitsemän vuoden aikana ilmaissut hormonitoiminnastaa joka kerta joko hieromalla itseään sohvaan, sänkyyn tai vaihtoehtoisesti tapettiin (meille ei enää ikinä tule tapetteja). Hän on viimeinen tyttökoira mikä meille tulee, en tosin pidä kovasti poikakoiristakaan. Ollaan mietitty, että näiden jälkeen voisi olla kiva jos lemmikkinä olisi vaikka robotti-imuri.

Ilta vietettiin tyttären ja hänen bff:nsä sekä tämän äidin kanssa uimassa. Kun kelluttaa itseään altaassa muutaman tunnin ottamatta oikeastaan yhtäkään uintia muistuttavaa liikettä, voi palkita itsensä roskaruualla tästä valtavasta fyysisestä suorituksesta. Vuoden ensimmäisestä hampurilaisateriasta sain palkinnoksi närästyksen, niin voin taas hyvällä mielellä raahata tämänkin viikon eväsrasioitani ja kasviskilojani pitkin töitä ja harrastuksia. Ne eivät närästä, turvota eikä ehdi tulemaan nälkä.

Ihan kaikkein parasta ehkä kuitenkin oli illalla mennä samaan aikaan nukkumaan puolisonsa kanssa, meillä on yleensä vähän erilainen vuorokausirytmi. ❤

Tästä viikosta tulee niin parempi kuin edeltäjästään.

// Winterfun and sundaylove. New week, I’m ready.