Pimeiden talvikuvien katsomisen sijaan teki mieli tehdä Google Driveen pientä ylläpitosiivousta. Ilman suurta intohimoa valokuvaamiseen tai blogin kirjoittamista vuodesta 2010 ei olisi näin paljon muistoja ihan perusjutuista. Niistä just parhaista arkihetkistä, millaisista on ihana katsoa omaa lapsuttaan. Juhlissa otetut pönötyspotretit eivät herätä suurta kiinnostusta, enkä ole innostunut lasten tarha- ja koulukuvistakaan. Arkiotoksia sen sijaan rakastan.

Mutta, helmikuussa 2015

• olen tehnyt vielä tosi vähän töitä, eli on ollut mahdollista viettää suurin osa päivistä lasten kanssa. Maaliskuussa 2015 alkoikin sitten nuorempien päivähoito, ja toisella se päättyykin tämän vuoden kesäkuuhun kun hän jää kesälomalle odottamaan koulun alkamista.
• meillä on asunut puolitoistavuotias lapsi ja yksivuotias koira – ikimuistoinen combo. Nämä tekivät kaikki pahat yhdessä: avasivat vetolaatikot, kiipeilivät pöydille, leikkivät. Koira piteli leluja suussa ja taapero viittoi antamaan niitä.
  Nykyään yli neljävuotias pieni ihmisemme ei erityisesti pidä koirista. Ne haisevat ja ovat tiellä, sotkevat leikit ja kävelevät varpailta. Tämä ikätoverikoira kyllä silti tottelee kiltisti mini-ihmisen pyynnöt tehdä sitä ja tätä.
• juhlittiin yhden sukulaispojan ristiäisiä, ja toinen sukulaispoika oli silloin vielä lapsen kokoinen. Nykyään hän muistuttaa sumopainijaa, ja on ainakin päätä pidempi kuin ikätoverinsa.
•  nuorimmaiseni löysivät kasvovärien ihmeellisen maailman. Kasvovärit löytyivät myös tapeteista. Millainen idea on laittaa tapettia kotiin, missä on ihan pieniä lapsia? Tapeteista on jäljellä enää puolitoista makuuhuonetta, muut ollaan vaihdettu maaliin ja maalattukin jo kertaalleen.
• tyttäreni on kantanut samaa äidiltä perittyä nukkea siitä asti kun pikkuveljensä lähti liikkeelle. Sen rinnalle on tullut muutama uusi ja muutama peritty: yhden hän sai mummiltaan, toinen löydettiin kotitalomme vintiltä.
  Hän on toivonut vuodesta toiseen joulupukilta pikkusiskoa (okei, äärimmäisessä hädässä pikkuvelikin käy).
• koululainen viihtyi enemmän kotona. Nykyään hän viihtyy kavereiden kanssa, mutta kotona ollessaan on erityisen kiinnostunut keskustelemaan politiikasta, ihmisoikeuksista, ilmastonmuutoksesta… Hän on kiinnostunut kaikesta ja kaikista, ja on hämmentävää miten älykäs voi alle 140-senttinen ihmistaimi olla. Synnytyssairaalassa on vaikea käsittää miten siitä avuttomasta rääpäleestä kasvaa silmänräpäyksessä ihminen, jolla on omat mielipiteet ja jonka keskustelunhalu ja kiinnostus ympäröivää maailmaa kohtaa vain lisääntyy.
  Aamulla ennen kouluunlähtöä hän saattaa herätä lukemaan aktiivimallista tai talvisodasta, tai keskustella kanssani raakakakun laskemisesta herkuksi. “Äiti, se kuuluu sattumiin ja niitä täytyy olla vain ihan pieni osa ruokavaliosta). Ps. Kyllä hän tykkää myös seuraavista normaaleista asioista kuten youtube (Roni Back etenkin), pelaaminen (yhdessä pelataan ysärihitit Sonicista Tekkeniin) ja partio.
  Olen luvannut tilata Helsingin Sanomat paperiversiona kymmenenvuotiaalleni. Todellinen #momgoals. ❤
• tytär rakastaa edelleen isomummiaan, ja on saanut vietyä heidän suhteensa uudelle tasolle kuusivuotislahjaksi saamansa puhelimen avulla. Sukuunsa tulleena hän tykkää tylsistyttyään soitella ja höpötellä. Itselläni on melko vahvoja lapsuusmuistoja, missä mummi istuu puhelimessa pitkiäkin aikoja. Itse ajan kaikki automatkat handsfree korvalla suu vaahdossa. Ihmissuhteet ovat elämän suola.
• lasten vaatteet ovat olleet muualtakin kuin h&m:stä ja citymarketista maidonhakureissulla ostettuja.  Sain tyttäreltä hieman palautetta aiheesta, olisi kuulemma kiva kun vaatteissa olisi jokin muukin merkki pesulapussa. Puolustukseksi voi kai sanoa, että 2015 nuorimmaiseni puki päälle mitä vaan ja nykyään hän on naurettavan tarkka: ei saa olla huppuja, ei farkkuja, ei collegehousuja, ei sinistä väriä… Roolivaatteet voi laittaa mihin vaan, ja tyttöjen osastolta saa parhaat housut koska legginsit forever.

Ihania muistoja! Ilman näitä kuvia en olisi kyllä muistanut tuota episodia kasvovärien kanssa, enkä montaa muutakaan ihanaa pientä hetkeä.