Kiitos joulu 2017. Olit jälleen kerran ihana.

Aattoaamuna hevosia, sitten ruokaa ja sauna. Ruoka tehdään yhdessä, se oli hyvää ja sitä oli enemmän kuin riittävästi. Vaikka söin vähemmän kuin ikinä jouluisin, oli eilisillan olo aika tukala. Join varmaan kolme litraa vettä kun jouluruuat tuntuivat järkyttävän suolaisilta, vaikka teimme kaiken itse enkä suolaa mitenkään reilulla kädellä laittanutkaan. Aamulla oli pakko päästä lenkille ja vetää aamiainen nestemäisessä muodossa.

Lahjojen määrä oli vaikuttava, ottaen huomioon neljävuotiaan infernaalisen henkisen pahoinvoinnin joka oli huipussaan juuri jouluaattoa edeltävät viikot. Lahjat myös olivat kaikkien mieleen. Etenkin pukin minulle tuoma uusi puhelin, OnePlus 5T, joka ensimmäisen vuorokauden yhteiselon jälkeen tuntuu erittäin hyvältä. Lasten suosikit olivat legot (neljävee), tuplarattaat nukelle (kuusvee) ja talvisodasta kertova kirja (kymmenenvee). Miehen mielestä parasta oli tatuointilahjakortti, niinkuin toivoinkin 🙂

Neljävuotiaan joulustressi purkautui nukahtamalla jo seitsemältä sohvalle. Kannoimme hänet jatkamaan unia omaan sänkyyn, ja isommat pelasivat vielä lautapelejä (tappelematta!).

Aattoiltana katsotaan miehen kanssa aina joku leffa tai pelataan. Viime jouluna pelattiin Trivial Pursuitia, tänä vuonna katsottiin Netflixiä. Tänä vuonna samalla sohvalla oli poikkeuksellisesti myös melkein viisikymmentä kiloa koiraa, vaikka koirat eivät sohvalle saa tullakaan (eipä vissiin).

Joulupäivän perinteenä meillä on kyläillä miehen sukulaisten luona, ja näissäkään reissuissa ei ole ikinä valittamista. Me laulamme vähemmän harmonisena duettona etupenkillä matkat, ja lapset tappelevat takapenkillä.

Tapaninpäivänä ollaan minun sukulaisilla, mikä ei edellytä matkustamista kuin viisi kilometriä. Tänä vuonna poikkeuksellista on se, että meidän koko perhe jatkaa yhdessä lomailua vielä tapanin jälkeenkin. Kovin ihmeellisiä suunnitelmia ei ole, ollaan vain kaikki yhdessä.