Koko ajan väsyttää. Torkutan niin kauan, kunnes on kiire. En edes muista, milloin olen viimeksi ollut aamulenkillä jolla vuosien empiiristen tutkimusten perusteella on erittäin myönteinen vaikutus loppupäivän elämänlaatuun.

Viime yönä nukuin yhdeksän tuntia putkeen heräämättä kertaakaan, normaalisti seitsemän riittää ja nousen spontaanisti ilman herätyskelloa. Nyt miehen herätyskello ärsytti.

Pimeys on niin raskasta, että olen päättänyt vitamiinien, nukkumisen, supersmoothieiden ja väsymyksessä väkinäisen liikunnan harrastamisen lisäksi kuorruttaa kodin jenkkityyliin jouluvaloilla. Näyttäköön bordellilta, mutta olisi edes yksi kohta mikä ei ole pimeä.

Valoa marraskuuhun tuovat lapset (sen lisäksi, että heitäkin väsyttää ja ovat kiukkuisia). Vuodesta toiseen tytär haaveilee vauvoista, ja on näköjään tartuttanut sen pikkuveljeensäkin. Hän ilmoitti, että minä voin tehdä uusia vauvoja. Hän muuttaa sukulaisperheeseen isoveljeksi, koska on kuulemma hyvä niissä hommissa. ❤