Olisi ihan mahdottoman mukava, kun kaikki ystävät ja sukulaiset asuisivat ihan lähellä. Niin ei valitettavasti ole, ja toisten näkeminen on nykyään inhottavan harvassa. Kuten siskoni ja serkkuni, joka on kuin sisko myös.

Jälkimmäinen perheineen oli pitkästä aikaa maantieteellisesti tavoitettavissa, ja käytiin Porvoossa päiväkävelyllä. Ja kahvilla ja pullalla, tietty. Ruokavalioni ollessa lyhyellä matematiikalla nykyään 85% maidoton ja gluteeniton, aiheuttaa suuresti rakastamani pulla ihan mahtavan turvotuksen nykyään(kin). Puolisoni huomautti äskettäin lisääntyneestä tilavuudestani. No aijaa. Vähän turvottaa.

Turvotuksesta ja pullapöhöstä huolimatta oli ihana nähdä sukulaisiaan, ja ehkä mekin päästään vielä katsomaan niitä Pohjois-Savon maisemia ennen kyseisen kokoonpanon seuraavaa muuttoa 😀

Viime aikoina ollaan ryhdistäydytty ystävien näkemisesäs oikein urakalla, joka viikko ehditty näkemään ilman kiirettä joku. Maailman parasta. Sillä sielujen sympatian ja sosiaalisen kanssakäymisen antamalla energialla jaksaa seuraavan viikon läpi vaikka sataisi räntää taivaalta, työpäivät venyisivät 12-tuntisiksi ja lenkille joutuisi heräämään ennen kukonlaulua. Paras ruuhkavuosiniksi: muista nähdä ystäviä.