Olen saanut nauttia ihanista auringonnousuista. Aamuvirkun elämä on ihanaa.
Perheemme isoin jäsen muutti päiviksi asumaan varsojen kanssa. Hän on selvästi löytänyt sisäisen isänsä, ja on hoitanut pestinsä kiitettävästi.
Olemme syöneet aina ehtiessämme aamiaisia kynttilänvalossa. On taas se kausi, kun meillä palaa pimeällä huomattavasti enemmän kynttilöitä kuin valoja kotona. Sähkölasku kiittää, ehkä.
Neljävuotiaan paras päiväkotipäivä ikinä – halloweenjuhlat. Hän rakastaa roolileikkejä, eikä voi ymmärtää muiden himoa leikkiä pikkuautoilla.
Perjantai-iltana, työpäivän, ratsastuksen, juoksulenkin ja koirien lenkittämisen jälkeen palkitsin itseni viinilasillisella ja perheannoksella avokadopastaa. Tai siis sotkua, missä on sikana avokadoa ja pastaa vain mausteeksi.
Esikoisen äitienpäivänä antama kasvi on edelleen hengissä! Heikonlaisesti, mutta yhä elossa. T. huonoin viherpeukalo ikinä
Yläkerran ikuisuusprojekti on ottanut harppauksen eteenpäin. Kaikki seinät ovat valmiit, ja kuvassa näkyvä neljävuotias taiteilija oli käynyt piirtämässä kukkasia yhteen valkoiseen seinään. Permanenttitussilla.
