Nelivuotias ilmaisi tänään suurta pettymystä, koska siskonsa oli käynyt eskariryhmän kanssa uurnalehdossa ja hän ei ollut päässyt. Tehtiin siis perinteinen pyhäinpäivänretki hautausmaalle, tällä kertaa minun isovanhempien kanssa. Meillä on historiassa nimittäin pimeällä hautausmaalla tuloksetonta suunnistamista, nyt löydettiin oppaiden avulla oikealle haudalle.

Lapset olivat tärkeinä laittamassa kynttilöitä ja kukkia, ja kuolemista ja sen jälkeistä olomuotoa ollaankin pohdittu kovasti. Meidän perhealbumeista löytyy kuvia hautajaisista arkku auki, joten ollaan tätä aihetta käsitelty ennenkin. Ihan niinkuin syntymistä ja muita ihmisen elämään väistämättä kuuluvia asioita.

Neljäveen pettymys kyllä jatkui tämän retken jälkeen. Hän ei nähnyt hautausmaalla yhtään kuollutta ihmistä, pelkkiä hautoja. Niin…