Ja ihan hyvin ollaan selvitty!

Eskarin alkamisajankohta on pakollinen syy viedä lapset aina tiettyyn aikaan päiväkotiin, eikä voida raapia takapuoliamme lähes puoleenpäivään silloin kun oma työaika alkaa myöhemmin.

Lasten mentyä päiväkotiin ja eskariin olen itse ehtinyt harrastaa, ja illat saanut olla pääsääntöisesti kotona. Koko perhe arvostaa, etenkin mies joka ei välttämättä ehdi treenaamaan eikä ainakaan pelaamaan pallopelejä muuten. Kaikkien hyvinvoinnin kannalta hänenkin harrastamisensa on aika olennainen juttu.

Koululainen on neljännellä. Hänen kanssaan on aika simppeliä jo. Hoitaa aamuisin “oman” koiransa ja aamuhommat muistuttamatta, melkein aina muistaa koulun jälkeen kantaa kortensa kekoon kotitöissä (imuroida, tyhjentää tiskikone tms). Läksyistä ei juuri tarvitse muistuttaa, ja ruoka-aikana tulee kotiin.

Viikonloput ovat silti kyllä ihmisen parasta aikaa.  Itse teen korkeintaan vain muutaman tunnin töitä viikonloppuisin, mies ei ole tehnyt viikonlopputöitä moneen kuukauteen. Meidän parisuhde taas on alkanut niin aikoinaan, että jompikumpi on aina viikonloppuisin töissä ja mies ihan kaikki pyhät. Nykyään yhteistä aikaa on vähän liiankin kanssa. Viikonloppuisin tapahtuvia hevoshommia mistä saa rahallisen korvauksen, ei luonnollisesti lasketa viikonlopputöihin 😉

Viikonloppuna pestään hulluna pyykkiä (kaikki) ja tehdään isot satsit ruokaa, niin ei tarvitse sitten viikolla joka päivä etsiä puhtaita kalsareita tai miettiä mitä tänään syötäisiin. Ruuanlaittaminen meidän perheessä on muutenkin niin mielikuvituksetonta, että siinä ei paljon mietittävää edes ole. Samat sopat ja laatikot viikosta toiseen, ja kun on äitin vuoro tehdä loppuviikosta ruokaa haetaan pizzaa.

Arkiaamuisin herään itse noin kello 5 tai aikaisemmin. Ehdin tehdä kaiken ennenkuin lapset heräävät. Lenkittää koiria, juosta tai käydä salilla, siivota, tehdä ruokaa jos tarvitsee, laittaa töihin eväät valmiiksi jne. Sitten kun tarvitsee herättää lapset, voin keskittyä ihan kaikessa rauhassa taistelemaan nelivuotiaan kanssa mitkä sukat hän minäkin aamuna suostuu laittamaan jalkaansa, tai letittämään kuusveen tukkaa (en osaa letittää yhtään mitään).

Iltaisin lapset on nauttineet pihajutuista, koska yhtäkkiä meidän naapurustossa on yhtäkkiä leikkikavereita! Ei mikään itsestäänselvyys omakotitalossa alle kouluikäisillä. Viime viikollakin yhtenä iltana vilisi lapsia pihaan pensasaidan kummaltakin puolelta, ali ja läpi. En ole ihan varma, ketkä oli siskoksia ja ketkä serkuksia keskenään, mutta lottovoitto kun naapurissa on paljon lapsenlapsia. Naapurinlapsilla oli kaikenlisäksi ihania vaatteita 😀

Hyvän arjen resepti on kyllä tarpeeksi liikuntaa harrastavassa äidissä, suurimmaksi osaksi terveelliseessä & suunnitellussa ruokavaliossa (sitä hiilarikrapulassa kiukuttelua ja tiuskimista ei jaksa kukaan kuunnella), myös aikuisten nukkumaanmenoajoissa ja etukäteissuunnittelussa. Ei tämä niin kamalaa olekaan. Arki saattaa olla jopa ihan kivaa.

Randomkuvituskuvia aamuista, illoista ja yhteisestä harrastuksesta johon tällä hetkellä äidin lisäksi suurin palo on neljäveellä. Kuvassa “ensimmäiset esteet”. Tuntui kuulemma kivalta.