Ei käyty pariin vuoteen Korkeasaaressa. Tänä kesänä mentiin sinne kahdesti. Aloin jopa harkita vuosikorttia. Toinen kerta oltiin keskenämme, nyt serkkujen kanssa isoimman oman lapsen puuttuessa.

Lapset viihtyivät varmaan paremmin kuin aikuiset, paitsi ukkoskuuron sattuessa nuorimmaiseni halusi heti kotiin. Näitä kuvia katsellessa melkein-kuusveetä taas harmitti sunnattomasti, että hän jäikin mumminsa kanssa ulos paapomaan vauvaserkkua eikä tullut katsomaan käärmeitä ja koppakuoriaisia sisätiloihin.

Ensimmäisellä reissulla unohdettiin lompakko ja eväät autoon. Sain ostettua lapsille esikoiselta lainatuilla rahoilla 4,50 maksavat ranskalaiset 😀 Tällä kerralla otettiin meidän perheen lempiasiaa, eväitä, kaksin kassein. Oltiin ensimmäisellä kerralla bongattu grillaukseen soveltuva kota, ja siellä lapset grillasivat hodareita ja vaahtokarkkeja. Kota oli niin hyvin varusteltu, että edes omia tulentekovälineitä ei tarvittu.

Me menemme Korkeasaareen aina Mustikkamaan kautta, ja yhdistämme reissuun samalla uimisen rannalla jolla ei ole vielä ikinä ollut ruuhkaa. Joka vuosi yllätyn yhtä paljon, että sinnehän pääsee myös vesiteitse.

Etenkin pienempien serkusten (3v +4v) kommentit eläimistä olivat melko hilpeitä. Maalaisserkku pahoitti mielensä aika tavalla hirviä nähdessään.
– Hiivet kuuluvat mettään.
No niinhän ne(kin!) kuuluisi.

Seuraavan retken serkkujen kanssa yritän saada aikaan johonkin kymenjokilaiseen kansallispuistoon. Ehkä sellainen reitti, missä on rattaille mahdollisuus. Kolmevuotias serkku on nimittäin pienen ponin kokoinen, enkä tiedä jaksaisinko kantaa häntä rinkassa selässä 😀