Kesälomareissun ensimmäinen määränpää oli Kalajoki.

Kalajoelle meidät veti sinne toukokuussa takaisin kotiinsa muuttanut musta, puolalainen perheenjäsen jota me kaikki ikävöimme kovasti. Myös sen kyseisen perheenjäsenen omistaja, johon on kiintynyt aika paljon kun melkein kaksi vuotta lähestulkoon päivittäin soittaa hevoseen (ja muutamaan muuhun olennaisuuteen) liittyvissä asioissa. Pelkkä kyseisen hevosen näkeminen olisi riittänyt tekemään lomasta täydellistä, mutta kaikki muu oli loistavaa lisää.

Kalajoella olisi muutenkin voitu olla vaikka useampi viikko. Meidän mökki oli Rantakalla-hotellin yhteyden olevassa mökkikylässä. Pieni, halpa ja koirille sallittu. Tila riitti hyvin ja mökki oli ihan siisti, palvelu mukavaa.  Pesulla ja vessassa sai käydä hotellissa, meidän lapset saivat kyllä uskomatonta riemua bajamajoista. Tai lähinnä siitä, kuka uskaltaa katsoa edellisen vessassakävijän tuotokset ekana. Epäilen lasten mielenterveyttä.

Mökin sijainti oli ihan Kalajoen hiekkasärkkien kupeessa, eli ehdittiin muutamakin kerta ihmetellä klassikkorantaa. Koirien kanssa matkustaville koko Kalajoki oli tosi kiva. Hyviä lenkkimaastoja ja ravintoloita, joiden pihalle saat koirat kiinni kuumana päivänä ruokailun ajaksi.  Tasaisessa mäntymetsässä oli muuten huomattavasti mukavampi lenkkeillä rinkka ja lapsi selässä  pitkän päivän päätteeksi kuin missään umpiryteikössä.

Tärkeimpään asiaan – ravintoon. Syötiin ensimmäisenä päivänä suoraan sanottuna aivan paskaa ruokaa Kalajoen keskustassa sijaitsevassa ruokaravintolassa. Yli viidenkympin loppulasku tunnin odotuksesta ja kasvisburgerista mikä oli ilmeisesti paistettu kanan kanssa samoissa rasvoissa. Jäi syömättä.  Olis pitänyt mennä heseen, kun tärkein päämäärä oli saada jotain edes etäiseksi syötäväksi kelpaavaa ravintoa.

Toisena päivänä mentiin paikallisen ystävän suosituksesta Sandy Kelt-nimiseen ravintolaan.  Siellä kasvisburgeri maistui siltä miltä pitääkin, eikä kanalta. Lasten ruuat olivat myös hyviä, melkein-kuusvee veti kaikki lohet. Edellisenä päivänä ei maistunut. Tähän saatiin koirat pihaan kuumasta autosta ja palvelu oli +++. Seuraavalla Kalajoen reissulla ei muualla syödäkään, paitsi budjetin niin vaatimana ehkä kaurapuuroa ja hernekeittoa.

Jos meillä olisi ollut enemmän aikaa, oltaisiin ratsastamisen, uimisen, lenkkeilyn ja syömisen lisäksi ehkä myös kiipeilty, käyty maauimalassa (liput oli käsittääkseni 6,50, ilmaista!) ja jossain sisäleikkipuistossa. Lapset olisi toki halunneet Jukuparkiin, äiti ei. Jäipähän seuraavaa reissua varten vielä paljon uutta nähtävää.