Viikonloppuna olin kaason hommissa rakkaan serkun häissä, jotka olivat mielettömät. Olen saanut kunnian osallistua elämässäni useampiin häihin, kaikki ovat olleet ihania. Nämä oli kuitenkin jotenkin ihan superonnistuneet, en tiedä johtuiko se morsiamen läheisyydestä, ihanasta miljööstä, stressittömästä illasta kun lapset olivat mummin kanssa vai mistä.

Hääpaikkana oli Sannäsin kartano, joka oli pilvisenäkin päivänä ihan mieletön juuri tähän tarkoitukseen. Loppuillasta pikkuisen nosti sykettä rappuset kun juhlat olivat levinneet kolmeen kerrokseen, mutta tämä ei välttämättä ole ikinä huono.

Useampi häävieras otti hotellilta huoneen, mekin. Valmistauduttiin meidän hotellihuoneessa ennen häitä, hääparin oma huone oli ilmeisen täynnä tavaraa johtuen mm. yhdestä 1-vuotiaasta välttämättömästä matkatavarasta 😀

Vihkiminen oli Porvoon tuomiokirkolla vasta klo 16. Jos se olisi ollut tuntia aikaisemmin, olisi tullut aika kova kiire mm. hääparin kuvaamisen kanssa. Hääparin ollessa kuvattavana me toisen kaason kanssa haettiin eväitä ja muutamia unohtuneita välttämättömyyksiä kuten esimerkiksi omat pinnit. Viimeistelin hääkampaustani sitten auton peilin avulla kirkon pihalla.

Porvoon tuomiokirkko on upea. Ne pysäköintimahdollisuudet eivät. Joka kerta sieltä kuitenkin paikan löytää. Itse en ehkä jättäisi tästä syystä kirkolle saapumista ihan viime tippaan. Olimme toisen kaason kanssa siellä hyvissä ajoin, yksi stressi vähemmän.

Pappi oli hyvin valittu. Nopea seremonia kirkossa, yhdet kaason ääneen parkumiset kesken Raamatun lukemisen (ups), häävauva heitti pastoria kengällä ja suostui hääkukkia terrorisoidakseen antaa vanhempiensa hoitaa pusukohdan ilman osallistumistaan.

Sannäsin kartanon häämenu oli super – erikoisplussana kasvisruokailijana sai pääruan pöytään tarjoiltuna. Kaikki kehuivat ruokaa, ja pelkät alkupalat olivat niin hyvät, että meidän lapset eivät esimerkiksi välittäneet pääruuasta.

Ennen yhdeksää juhlat muuttuivat lapsivapaaksi vyöhykkeeksi, ja jatkuivat kahteen saakka. Ei muuten ollut yhtään liian aikaista, monen tunnin tanssimisen jälkeen olin aivan loppu itse.

Oli ihana mennä juhlien päätteeksi samaan pihaan hotellihuoneeseen nukkumaan ja aamulla aamupalalle paikkaan, minkä joku hyvä haltija oli jossain vaiheessa ehtinyt siivotakin häiden jäljiltä.

Niin onnistuneet häät, että olisin voinut juhlia näitä useammankin päivän. Arvostin erityisesti sitä Tallinan tuliaisten juomapöydän puuttumista. Ne tölkit nyt ei vaan näytä missään ikinä hienoilta. Sannäsin kartanolla oli oikein toimiva baari kahdessa kerroksessa sitä kaipaaville.

Yhteenvetona resepti onnistuneisiin häihin:
– tarpeeksi aikaa aamun ja vihkimisen välilä
– lyhyet siirtymiset
– niin ihana hääpaikka, että vaikka sataisi kaatamalla ei haittaa
– hyvä ruoka, parempi mieli
– ei humalaisia örveltäjiä, vaan pelkästään hilpeässä humalassa juhlijoita (no yksi musta lammas pitää olla aina joukossa)
– häävalssi joka saa vieraat parkumaan
– majoitusmahdollisuus (!!!)

Olen koko alkuviikon ollut täynnä rakkautta häiden jäljiltä, vaikka puolisoni ei ehkä huomannutkaan sitä tiuskiessani maanantai-iltana kuopuksemme synttärijuhlien aiheuttamassa pienessä stressissä 😉