Lupasin tyttärelle viedä hänet juhannuksena metsäretkelle. Nuorinkin tahtoi lopulta mukaan. Viisivuotiaan, kohta kuusi täyttävän, kanssa kilometrejä olisi voinut tulla varmaan triplasti eiliseen huikeaan suoritukseen verrattuna. Kolme kilometriä neljävuotiaan kanssa oli aika maksimi, tai ehkä pidemmällä tauolla olisi voinut mennä enemmän. Tosin meidän nelivuotias on niin kevyt (alle 15 kg varmasti), että häntä kyllä hätätilanteessa myös kantaa. Seuraavalle reissulle otetaan pidemmän matkan toivossa isä mukaan apukäsiksi.

Sipoonkorpi oli kauniilla ilmalla sunnuntai-iltapäivänä melko hyvin täytetty ainakin automäärän perusteella. Kolmen koiran ollessa mukana kierreltiin enemmän syrjässä kuin helpompikulkuisten polkujen lähellä. Kiipeilyosuus olikin lapsista se paras, yllättäen. Äitikin pyllähti vain kerran liukkaalla kalliolla, lapset ei sitäkään.

Tuli nyt kuitenkin testattua, että lasten ja koirien kanssa voi selvitä hermojaan menettämättä. Kesälomareissun Lapin päivävaellus ei ole ehkä ihan katastrofaalinen kokemus, vaan siitä saattaa jopa jäädä ihan mukavia muistoja 😀