Vähän yksipuolisen näköistä viimeisen kuukauden aikainen meno. Hevosia, ulkoilua, lapsia, hevosia… Mutta tätä tämä arki aika lailla on. Syödään, nukutaan ja harrastetaan. Paljon yhdessä ja vähän äiti yksinäänkin. Kaksi käy töissä, yksi koulussa, kaksi päiväkodissa. Yksi judossa, kaksi muskarissa, kaksi salilla, melkein kaikki hevostelemassa. Isä on ollut mukana kuvaamassa valmennuksia ja kuskin roolissa, eli koko perheen harrastus hevonenkin on.

Välillä käydään leffassa joissa on harmillisen vähän tarjolla myös alle neljävuotiaalle sallittuja. Viikonloppuisin on karkkipäivä kaikilla, välillä ehtii jo arkipäivänäkin puistoon valoisalla.

Kaikista ihaninta on, että lapset tahtovat vielä vapaaehtoisesti harrastaa yhdessä. Tänä aamuna esikoinen pakotti lupaamaan, että otan sunnuntaina tallille mukaan. Herätys on vähän ennen kuutta aamulla, mutta jos tahtoo niin tottakai otan.

Ollaan ostettu kevätvaatteita. Yhdelle lapselle, yhdessä värimaailmassa. Enää lapset ei oikein mukisematta pue ihan mitä vaan päälleen, vaan yksi tykkää pinkistä, yksi Batmanista ja yhden mielestä vaatteissa tärkeintä on mukavuus päällä. Muilla ominaisuuksilla tai edes yhteensä sopivilla väreillä tai vaatteiden oikein pukemisella ei ole niin väliä.

Viimeistään kesäkuussa olisi tarkoitus lähteä äiti ja lapset-yhdistelmällä reissuun. Siitä tulee varmasti hulvatonta, mutta luotan siihen, että heinäkuussa neljä täyttävä jaksaa jo vähän kävellä ja kaksi isointa eivät enää itke joka kerta kun harmittaa. Nuorin ei ole edes ikinä ollut vielä lentokoneessa, eli korkea aika jo.