Lauantaina käytiin koko päivän retkellä lasten serkkujen ja minun siskon luona. Reissun perimmäinen syy oli nähdä reilun viikon vanha suvun uusin jäsen, hänestä kuvat jaan sitten omana juttunaan. Ja ihanahan se oli! Oltaisiin mielellämme seurusteltu vauvan kanssa vaikka koko ajan, mutta vauva tahtoi keskittyä syömiseen ja nukkumiseen. Mekin sitten keskityttiin syömiseen.

Lapset ovat kaikki jo sen verran isoja, että voivat olla pihalla keskenään. Riittää kun katsoo ikkunasta perään, koko piha näkyy hyvin sohvalta. Ja kun tarpeeksi harvoin näkee, ei tunnu tulevan mitään konfliktejakaan vaan kaikki on pelkästään kivaa. Mikäs sen mukavampaa, itse kahvikuppi kädessä lämpimässä ja lapset painavat pihalla posket punaisina.

Serkuilla on erilaisten lelujen lisäksi erilaisia (ihania) koiria ja kissa, mikä on viisivuotiaan suurin toive heti vauvan jälkeen. Ja ollut sitä jo monta vuotta. Äidinkin mielestä oli kyllä aika kivaa istua sohvalla kissa sylissä kehräämässä.

Vaikka yleensä aika kärkkäästi tykkään kritisoida miten on varaa rakentaa teitä mutta ei korjata esimerkiksi sisäilmaongelmista kärsiviä kouluja, niin kyllä se vaan kelpaa itärajalle ajella kun käytännössä koko matka on moottoritietä. Ellei itse navigoisi väärin ja ajaisi menomatkalla viimeistä kolmeakymmentä kilometriä ihmeellisiä kinttupolkuja… Seuraava retki on sitten vähän lyhyemmän ajan kuluttua, edellisestä taisi olla lähemmäs vuosi kuin puolikas.

// Fun with cousins.