Viikko sitten sunnuntaina daddy oli kiinni muissa hommissa niin me muut + kääpikoira pakattiin itsemme autoon ja suunnistettiin lähimpään kansallispuistoon ulkoilemaan. Ensimmäisellä parkkipaikalla jäimme jumiin viiden sentin päästä viereisestä autosta. Siitä kiipelistä päästiin pois ystävällisen mieshenkilön avustuksella. Tästä kyseille parkkipaikalle hermostuneena päätin etsiä paremman parkkipaikan. Koira hermostui kun luuli, että ei pääsekään ulkoilemaan ja tyhjensi anaalirauhasensa. Kolmevuotias kakoi takapenkillä oksennus kurkussa ja tilanteesta raportoitu daddy oli varma, että koko auto on pilalla. Ei se pierukaan ikuisesti haise…

Kierrettiin sitten koko kansallispuisto ja löydettiin aurattu parkkipaikka. Pari tuntia tarvottiin pulkat perässä ja eväät repussa pitkin kansallipuistoa. Lumessa oli suht kevyttä vetää nuorimmaista, mutta ajoittain vedettiin kahden pulkan ja kolmen lapsen kuormaa. Hyötyliikuntaa!

Talvella tällainen pidempi reippailu metsässä onnistuu vielä lumen takia, mutta en kyllä käsitä miten ikipäivänä kolmevuotiaamme jaksaisi kävellä metsässä koko matkaa itse. Hänen lempipuuhaansa ei muutenkaan ole ulkoilu, mutta harmillisesti ikävä äiti sinne joutuu pakottamaan.

Ulkoillaan nyt lumessa kun sitä on. Lasken tunteja kesään, mutta pakko sanoa, että näin valokuvauksellisesta näkökulmasta lumi on ihan kiva elementti. Ja se pulkka! Se helpottaa elämää uskomattoman paljon jos on tarve harrastaa liikuntaa eikä jaksa aina tuupata rattaita. Meillä kun on vain tuplarattaat enkä jotenkin yhdistelmällä 3v + 5 v näe enää järkeväksi hommata perusrattaita enää tässä vaiheessa.