Perjantai-iltana on ihan ok maata kävelytiellä saadakseen lapsistaan kuvan oikeassa perspektiivissä. Neljävee ei ole enää kovin innostunut olemaan kameran edessä, kahdeksanvuotiaskin on mielummin sen takana.

Onneksi on vielä yksi pieni, josta räpsiä läjäpäin kuvia. Ja ai niin, aina on olemassa hevonen ja koira mitä kuvata kun lapset juoksevat karkuun.