Heiheit vuoden ensimmäiselle kuukaudelle. Siihen on mahtunut ystäviä, talvista iloittelua pulkkamäkineen, lumisine metsineen ja maastolaukkoineen. Ollaan katsottu paremman puolisoni kanssa varmaan näin monta elokuvaa yhdessä viimeksi silloin kun alettiin seurustelemaan. On ollut niin älyttömän kauniita aamuja, mitä ei vaan kameraan saa vangittua niin ihanina miltä ne tuntuvat.
Ollaan kilpailtu kotona kumpi tekee vapaapäivänään toiselle paremmat eväät. On saanut tulla töistä valmiiseen pöytään ja pitkinä iltoina on iltapala ollut odottamassa valmiina. Kliseisesti: kyllä oma puoliso voi olla myös kaikkein tärkein ystävä. Ehkä hienoin kilpailu ikinä on kisata siitä kumpi tekee toiselle enemmen kauniita asioita.
Kaiken siirappisen onnellisuushuuman keskelle on toki mahtunut kiireisiä aamuja, huutava äiti (ja huutavia lapsia!), fyysisesti raskaita päiviä, epäonnistuneita treenejä, typeriä ihmiskohtaamisia… Elämää siis. Isolla eellä.
Ja tänään aamukuudelta tallinpihalla seisoessa tuntui jo ihan keväältä. Maa oli sula eikä aamukaan enää ollut sysimusta. Ollaan siis keväässä ja kohta taas kesässä! Ihanaa.

// Oh, January. Happy moments. And then unhappy moments. Beautiful mornings. This I called life.